Vastaus Ari-Pekka Lahden sunnuntaipakinaan

Haluan kiittää Lahtea raikkaasta kirjoituksesta Keski-Pohjanmaa 24.2. korporaatioista ja kansanedustajista. Hän on oikeassa siinä, että korporaatioilla on suuri valta poliittisessa päätöksenteossa.                

Täytyy kuitenkin muistaa, että kautta aikojen vahvat ovat pyrkineet hallitsemaan heikompiaan. Kun työntekijät ovat järjestäytyneet ammattiliitoiksi pärjätäkseen työnantajien saneluvaltaavastaan, on se johtanut myös työnantajien järjestäytymiseen työnantajaliitoiksi. Tämä on johtanut työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymiseen aina maailmanlaajuisiin järjestöihin saakka. Tosin joissakin maissa tämä järjestäytyminen on vielä kesken, ja juuri näissä maissa työntekijöiden ihmisoikeudet eivät toteudu.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan ja Britannian päättäjät saivat työtä tekevän kansan antamaan sodassa kaikkensa isänmaansa puolesta, koska heille luvattiin sodan jälkeen paikka päättävissä pöydissä. Versaillesin rauhanneuvotteluissa perustettiinkin Kansainliiton lisäksi kansainvälinen kolmikantainen työjärjestö ILO, joka täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Suomen työntekijöille vastaavanlainen lupaus annettiin toisessa maailmansodassa ns. tammikuun kihlauksessa, jossa työntekijöitä edustavat järjestöt tunnustettiin neuvotteluosapuoliksi. Tästä sai alkunsa kuuluisa Suomalainen kolmikanta, ja loppu onkin sitten yhdessä rakentamisen menestystarinaa.

Sitten tullaankin Lahden kritisoimaan korporaatioiden valtaan. Kun korporaatioilla tarkoitetaan työntekijöiden ja työnantajien ammattiyhdistysliikkeitä, on niiden demokraattisuuden takana yhdistyslaki. Sen sijaan epätervettä on se, jos korporaatioilla tarkoitetaan suurten yritysten vaikutusmahdollisuuksia yksittäisiin poliitikkoihin tai puolueisiin vaalirahoituksen ja suojatyöpaikkojen kautta. Tätä on vaikea lailla säädellä ja tämä suurten yksittäisten yritysten valta on se epäterve kytkös johon tulisi voida puuttua, ei niinkään yhdistysten valtaan, joka takaa työntekijöille paikan päättävissä pöydissä.

Populismi on vallannut keskustelun korporaatioista suurten yritysten eduksi, mutta yhteiskuntatiedon puutteessa ja herran pelossa elävän äänestäjän tappioksi. Oikeistohallituksen yritykset lakkauttaa kolmikanta ja lainsäätäjien siirtyminen isoihin yrityksiin ovat osoittaneet että politiikan ”hyväveli” järjestelmä ei ole poistunut mihinkään. Työnantajajärjestöt muuttuivat ylimielisiksi saadessaan oikeistohallituksen ajamaan vain heidän ja isojen yritysten etuja. Rahalla ei ole moraalia tai isänmaata, mutta äänestäjälle on vielä merkitystä sillä, mikä on sen maankamaran nimi jonka päällä hän tallustaa. Se ei ole Suomi Oy Ab, vaan Suomen tasavalta, se kuuluisa kolmikantainen hyvinvointivaltio. Seuraavat eduskuntavaalit ratkaisevat kumpi on Suomen suunta.

 

Palkansaajien eduskuntavaaliehdokas
Petri Partanen