Politiikan arvot vaikuttavat kansan puolustustahtoon

Itsenäisyyspäivänä sain kunnian kantaa paikallisen Karjalaseuran lipun sankarihaudoille ja tunnustaa menetetystä Karjalasta peräisin olevia sukujuuriani. Tämä sai minut pohtimaan YLEn viikon takaista uutista, jonka mukaan nuorten puolustustahto on laskenut.

Puolustustahdolla mitataan sitä, että onko meistä jokaisella tässä maassa jotain niin puolustamisen arvoista että olemme valmiita sen puolesta tekemään mitä tahansa, milloin tahansa. Uutisessa nuoret kokevatkin suurimmaksi uhakseen ilmastonmuutoksen. Sen pelko ei ole turhaa, sillä vaikka kuinka tekisimme asioita täällä oikein tai väärin ei sillä ole viimekädessä mitään merkitystä, jos ilmastonmuutoksen seurauksena suuret alueet muuttuvat hedelmättömiksi ja asumiskelvottomiksi. Se onkin pitkällä aikavälillä jokaista maata koskeva suurin turvallisuuspoliittinen uhkatekijä, ja siksi se onkin minun keskeisin turvallisuuspoliittinen vaaliteema.

Kansan puolustustahto on kuitenkin äärimmäisen tärkeä asia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Hienoimmat asejärjestelmät ja vahvimmat sotilasliitotkin ovat tehottomia, jos kansa itse ei halua itseään puolustaa. Ilman tahtoa ei ole tekoja. Ilman tekoja yhteiskunta ei voi palautua tai selviytyä mistään kriiseistä normaalitilaan. Nuoret eivät ole ainoita joilla puolustustahto horjuu. Jos palkansaajilta viedään kolmikantainen vaikuttavuus omiin työehtoihinsa, jos monikansallisille veroparatiisifirmoille annetaan rahastus monopoleja Carunan ja Digitan tapaan, ja jos kaikki päätöksen teko alistetaan rahallisille arvoille, niin mitä puolustettavan arvoista Suomeen edes jää?

Aina kun poliittista päätöstentekoa perustellaan valtion velkatasolla, alistetaan myös poliittinen moraali rahan arvoille. Rahalla ei ole arvoja tai moraalia, koska se on vain ihmisten välisen vaihdannan kylmä apuväline. Istuvan hallituksen päätöstentekoa onkin yleisesti moitittu epäoikeudenmukaiseksi ja kylmäksi, aivan kuten sillä ei olisi arvoja ja moraalia. Tämä johtuu siitä, että se on perustellutkin päätöksiään vain ja ainoastaan valtion velkatasolla. Jos valtiota johtaa kuten pörssiyritystä, tulee rahan tekemisestä itsetarkoitus ja ihmisestä vain työkalu rahan tekemiseen. Tällä tiellä meillä on vain menetettävää, eivätkä menneet sukupolvet ole sen vuoksi raataneet tai antaneet jopa koko elämäänsä. Suomen on löydettävä uudelleen menestystekijänsä. Ne eivät ole säästäminen ja kurjuus, vaan yhdessä sopiminen yhteisten tavoitteiden eteen.

Seuraavan hallituksen ensitehtävinä onkin tuoda ihmismäinen moraali ja arvot takaisin politiikkaan. Kansaa erilleen repivän politiikan teon on loputtava ja meidän kaikkien on löydettävä yhteinen tavoite. Joidenkin mielestä meillä on paljon opittavaa ruotsalaisesta tavasta keskustella ja sopia, mutta minun mielestäni meidän täytyy vain ottaa oppia omasta historiastamme. Suomessa sopiminen osataan, jos vain jokainen kolmikannan osapuoli sitä aidosti haluaa. Ilman sitä kykyä me emme olisi koskaan nousseet Euroopan köyhimpien maiden joukosta Euroopan rikkaimpien joukkoon.

Jos me vahvat ja kokeneet emme kanna kaikista huolta, tai halua pitää jokaista tässä yhteiskunnassa mukana rapautuu kansan puolustustahto ensin sen heikoimmista ja sitten sen nuorimmista jäsenistään. Nykyhallituksen moraalittoman ja arvottoman politiikan teolle on tultava loppu, koska meillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää kansan tahtoa puolustaa itseään.

Viimekädessä kaikki haluavat ja kaipaavat turvallisuutta työhön ja kotiin. Ilman tätä turvaa ei ole puolustustahtoa eikä tule lapsia rakentamaan tätä maata enää meidän jälkeemme. Siksi yhteinen tavoitteemme tuleekin olla parempi ja turvallisempi huominen, meille kaikille.

Kirjoitus oli kolumni Demokraatin Pohjanmaan aluesivustolla 7.12.2018