Miksi Petri eduskuntaan?

Me kaikki koemme yhteiskunnan oman elämänkokemuksemme kautta. Jos ei ole koskaan ollut heikoimman asemassa, tai jos perheenjäsen ei ole koskaan ollut heikoimman asemassa, niin voi olla vaikea hahmottaa hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen tarpeellisuutta.

Jos ei työelämässä ole koskaan kokenut turvattomuutta tai epäoikeudenmukaisuutta, ei myöskään osaa arvostaa ammattiliittojen tarjoamaa turvaa. Minä en ole ollut aina työelämässä vahvan asemassa. Minä tiedän, miltä tuntuu, kun työsuhde katkeaa juuri silloin kun perheeseen on tulossa lapsi. Tiedän myös, miltä tuntuu, jos palkka on niin pieni, että ei ole talvella varaa ostaa uusia talvikenkiä, ja kun nuoren ihmisen ylpeys ja itsenäisyyden halu estää pyytämästä rahallista apua vanhemmilta. Ehkäpä siksi päädyinkin nykyisessä työpaikassani, Boliden Kokkola Oy:ssä, pääluottamusmieheksi sekä myös SAK Kokkolan seudun ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtajaksi.

En ole kateellinen sellaiselle, joka on syntynyt kultalusikka suussa varakkaaseen perheeseen. Ei minua haittaa, että tämä yhteiskunta on niin hyvä, että se luo yltäkylläistä vaurautta. Minua haittaa se, että hyväosaiset ihmiset ovat tällä hetkellä purkamassa hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoja. Yhteiskunnan turvaverkkojen tarpeellisuutta voi olla vaikea ymmärtää, jos koskaan ei ole joutunut niiden varaan, tai jos kukaan läheinen ei ole joutunut niiden varaan. Samaistuminen hyvinvointiyhteiskuntaan voi olla vaikeaa, jos ei ole kurjuutta koskaan nähnytkään. En kadehdi hyväosaisia, sillä he eivät ole kokeneet elämää kuin puoliksi. Sillä toinen puoli elämää on se kurja puoli, toinen se hyvä. Yhteiskunnan turvaverkkojen avulla minun eroperheeni lapset ovat voineet kasvaa tasapainoisiksi teini-ikäisiksi lapsiksi. Ehkäpä siksi minusta on tullut yhteiskunnan rakenteita puolustava poliitikko, myös oman kuntani kunnanvaltuustossa.

Politiikasta kiinnostuneena pääluottamusmiehenä olen oppinut, miten Suomesta tuli Suomi kolmikantaisen sopimisen kautta. Olen oppinut 100-vuotiaan kansainvälisen työjärjestö ILO:n kautta myös sen, että kolmikanta ei ole suomalainen keksintö, vaan maailmalla keksitty tapa tehdä yhteistä politiikkaa ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Niissä maissa, joissa työntekijöiden olot ovat heikot, ovat heikkoja myös muutkin ihmisoikeudet. Olen oppinut, että työntekijöiden oikeudet ovat samalla myös ihmisoikeuksia. Ehkäpä ihmisoikeuksien puolustamisen vuoksi minusta tuli Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) kunnon työn lähettiläs.

Lapsena minua kiinnostivat suuresti lentokoneet ja toisen maailmansodan historia. Tästä heräsi myös kiinnostus maailmanpolitiikkaan ja miten se historian kautta on muodostunut nykyisen kaltaiseksi. Aikuisemmalla iällä olen mm. Työväen Sivistysliiton (TSL) poliittisen korkeakoulun ja maailmanpolitiikan koulun kautta oppinut turvallisuuspolitiikasta ja geopolitiikasta paljon. Opin, että kautta historian kansakunnat ovat käyttäneet voimaa toisia kansakuntia kohtaan, joko aseteknologian, politiikan tai talouden avulla. Kun nämä asiat yhdistetään historiaan, on minulle muodostunut hyvä kuva Suomen kokonaisvaltaisesta turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Maahamme kohdistuvaa pitkän aikavälin suurinta turvallisuuspoliittista uhkaa vastaan ei kuitenkaan voi taistella aseilla, koska se on ilmastonmuutos, joka voi pahimmillaan aiheuttaa jopa satojen miljoonien ihmisten hallitsemattomia kansainvaelluksia. Siksi se tuleekin olemaan jokaiselle maapallomme maalle suurin turvallisuuspoliittinen uhkatekijä tulevina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen edellyttää työllisyys- ja talouspoliittisia tekoja niin ihmisen, Suomen, EU:n, kuin YK:nkin tasolla. Tässä meidän tulee onnistua, koska panoksena on koko elämä maapallolla sellaisena kuin me sen ihmiskuntana käsitämme.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa olemme tienhaarassa, jossa meidän pitää valita haluammeko me säilyttää yhdessä sopimalla rakennetun hyvinvointivaltion, vai määrittääkö tulevaisuutemme moraaliton ja ympäristöarvoja vailla oleva oikeistolainen talouspolitiikka.

Meillä on hyvinvointivaltio pelastettavana ja me voimme onnistua siinä vain yhdessä. Sitä politiikka minulle tarkoittaa – yhteistyötä. Minä olen Petri Partanen, tiedän mitä tulevaisuus tarvitsee ja miten hyvinvointiyhteiskunta säilytetään. Tule kanssani tekemään tästä maasta parempi paikka olla ja elää, yhdessä.